Kuntakenttä elää tiukan taloudellisen ja hallinnollisen puristuksen keskellä. Säästövelvoitteet, resurssipula ja tiukentuvat lakisääteiset velvoitteet vaativat kunnilta ja hyvinvointialueilta tarkkaa taloudenpitoa. Siksi julkisten hankintojen onnistuminen korostuu entisestään. Hankintaprosessien tehokkuus säästää asiantuntijoiden rajallista työaikaa ja auttaa kohdentamaan verovarat viisaasti.
Vuonna 2026 kuntien hankinta-arkeen vaikuttaa uusi sääntely, jonka vuoksi perinteinen, passiivinen tarjouspyyntöjen odottelu muodostuu riskiksi. Tarjouskilpailujen epäonnistuminen voi johtaa viivästyksiin ja moninkertaiseen hallinnolliseen työhön. Siksi huomio kiinnittyy markkinakartoitukseen. Onnistuneet julkiset hankinnat edellyttävät tiivistä vuoropuheluun markkinoiden kanssa jo ennen tarjouspyynnön julkaisua.
Mikä on uusi yhden tarjouksen sääntö ja milloin se astuu voimaan?
Julkisten hankintojen pelisäännöt kokevat merkittävän muutoksen uuden lainsäädännön myötä. Hallituksen esityksen (HE 2/2026 vp) mukainen uusi yhden tarjouksen sääntö (hankintalain 125 §) astuu voimaan 1.10.2026. Muutoksen tavoitteena on lisätä kilpailua ja varmistaa, että julkisilla varoilla saadaan markkinoiden paras hinta-laatusuhde.
Uuden säännön myötä tilanne muuttuu: jos kansallisen tai EU-kynnysarvon ylittävään tarjouskilpailuun saadaan vain yksi hyväksyttävä tarjous, hankintayksikön on pääsääntöisesti keskeytettävä kilpailutus ja aloitettava se alusta. Kunnan asiantuntijoille tämä voi aiheuttaa viikkojen tai kuukausien valmistelutyön valumisen hukkaan. Kun prosessi joudutaan käynnistämään uudelleen, tärkeiden palveluiden tai tuotteiden hankinta kunnan käyttöön viivästyy.
Julkisten hankintojen neuvontayksikön ja viranomaisten tilastojen mukaan jopa 40 prosenttia kunta-alan kilpailutuksista päätyy tällä hetkellä enintään kahteen tarjoukseen. Uusi sääntö vaikuttaakin merkittävästi kuntien arkeen. Vaarana on, että suuri osa kilpailutuksista joutuu keskeytyskierteeseen, mikä kuormittaa taloushallinnon ja hankintatoimen resursseja entisestään.
Laki tarjoaa suojamekanismin organisaatioille, jotka toimivat ennakoiden. Jos kunta tekee huolellisen, dokumentoidun markkinakartoituksen ja käy aktiivista markkinavuoropuheluun toimittajien kanssa ennen kilpailutuksen käynnistämistä, sääntö mahdollistaa poikkeuksen. Kun kunta pystyy osoittamaan herätelleensä markkinoita ja laatineensa tarjouspyynnön syrjimättömästi, kilpailutus voidaan viedä maaliin myös yhdellä tarjouksella. Ennakoiva markkinavuoropuhelu ehkäisee hallinnollista toistotyötä.
Milloin julkinen hankinta pitää kilpailuttaa ja milloin suorahankinta on sallittu?
Kuntien hankintoja säätelee tiukka lainsäädäntö, jonka perusperiaatteita ovat avoimuus, tasapuolisuus ja syrjimättömyys. Jokainen laissa määritellyt kynnysarvot ylittävä julkinen hankinta on kilpailutettava avoimesti. Kuntakentällä esiintyy toisinaan väärinkäsityksiä siitä, miten vapaasti suorahankintoja saa käyttää haastavissa tai kiireellisissä tilanteissa.
Suorahankinta eli sopimuksen tekeminen suoraan yhden toimittajan kanssa ilman avointa kilpailutusta on poikkeusmenettely, jota tulkitaan äärimmäisen suppeasti. Lailliset kriteerit suorahankinnalle ovat poikkeuksellisen tiukat. Sallittuja perusteita ovat esimerkiksi tilanteet, joissa vain yhdellä tietyllä toimittajalla on teknisestä tai yksinoikeuden suojaamiseen liittyvästä syystä mahdollisuus toteuttaa hankinta, tai kun kyseessä on ennalta arvaamattomasta tapahtumasta aiheutunut äärimmäinen kiire.
Kunnan talousjohto ja hankinta-asiantuntijat kantavat vastuun siitä, että näitä poikkeuksia sovelletaan oikein. Laadukas ja toimiva kunnan taloushallinto pohjautuu ostojen ja hankintaprosessien reaaliaikaiseen seurantaan. Näin yllättäviä hätähankintoja ei pääse syntymään. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) valvoo suorahankintojen lainmukaisuutta tarkasti, ja virheellisistä suorahankinnoista voi seurata merkittäviä seuraamusmaksuja sekä sopimusten mitätöintejä markkinaoikeudessa.
Huomaathan: Sisäinen resurssipula, hankinnan huono suunnittelu tai talousarviokauden päättyminen eivät täytä lain tarkoittaman äärimmäisen kiireen määritelmää. Jos hankinta olisi ollut ennakoitavissa, suorahankintaperustetta ei voi käyttää laillisesti.
Kunnan asiantuntijoiden erityisosaaminen tai pitkäaikainen luottamussuhde tiettyyn paikalliseen toimittajaan ei myöskään oikeuta avoimen kilpailutuksen ohittamiseen. Selkeä hankintakalenteri ja tiivis yhteistyö taloussuunnittelun kanssa varmistavat, että hankinnat valmistellaan ajoissa ja markkinoiden tarjoamat mahdollisuudet hyödynnetään lain sallimissa rajoissa.
Mikä on julkisten hankintojen kansallinen ja EU-kynnysarvo vuonna 2026?
Kynnysarvot määrittelevät kunnan noudattaman hankintamenettelyn. Jos hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo alittaa kansallisen kynnysarvon, kyseessä on pienhankinta. Siihen ei sovelleta hankintalakia, mutta kunnan omia sisäisiä hankintaohjeita on silti noudatettava. Kansallisen kynnysarvon ylittävät hankinnat kilpailutetaan kansallisella ilmoituksella, ja EU-kynnysarvon ylittävät hankinnat vaativat EU-laajuisen menettelyn.
Euroopan komission asettamat uudet EU-kynnysarvot astuivat voimaan 1.1.2026. Arvot laskivat noin kaksi prosenttia edelliseen kauteen verrattuna. Näennäisen pieni lasku ohjaa käytännössä entistä useamman keskisuuren kunnallisen hankinnan tiukan ja muodollisen EU-sääntelyn piiriin. Kansalliset rajat säilyvät ennallaan.
Kun EU-kynnysarvot laskevat, taloushallinnon ja hankintayksikön on oltava entistä tarkempia hankintojen arvon arvioinnissa. Jos arviointi tehdään virheellisesti alakanttiin ja hankinta toteutetaan kansallisena menettelynä EU-menettelyn sijaan, kyseessä on laiton suorahankinta. Tilanne korostaa ajantasaisen ja luotettavan talousdatan merkitystä kunnan päätöksenteossa. Kun budjetit, toteutuneet kulut ja tulevat hankintatarpeet yhdistetään selkeästi, vältytään kalliilta tulkintavirheiltä ja varmistetaan lakisääteisten vaatimusten täyttyminen.
Miten uusi hankintalaki vaikuttaa sidosyksikköhankintoihin?
Sidosyksikköhankinnat, eli niin sanotut in-house-ostot, ovat perinteisesti tarjonneet kunnille ja hyvinvointialueille joustavan tavan järjestää palveluita ilman avointa kilpailutusprosessia. Kunnat ovat voineet ostaa esimerkiksi tietotekniikkaa, taloushallintoa tai jätehuoltoa suoraan yhteisesti omistamiltaan yhtiöiltä. Tähän asti ostot ovat olleet mahdollisia myös tilanteissa, joissa kunnan omistusosuus yhtiöstä on ollut pelkästään nimellinen – toisinaan vain murto-osa prosentista.
Valmisteilla oleva lainsäädännön muutos tuo tähän käytäntöön merkittävän tiukennuksen. Jatkossa osakeyhtiömuotoisissa sidosyksiköissä vaaditaan vähintään kymmenen prosentin suoraa omistusosuutta, jotta hankinta voidaan tehdä ilman kilpailutusta. Näin ollen näennäisomistukset poistuvat kokonaan käytöstä. Muutos pakottaa kunnalliset päättäjät ja talousjohdon arvioimaan nykyiset kumppanuutensa ja omistuksensa uudesta näkökulmasta.
Käytännössä kunnilla on edessään kaksi vaihtoehtoa: joko kasvattaa omistusosuuttaan yhteisissä yhtiöissä vähintään kymmeneen prosenttiin tai avata palvelut avoimeen kilpailuun. Omistusten keskittäminen vaatii kuitenkin huomattavaa pääomaa ja sopimista muiden omistajakuntien kanssa, mikä tekee hankkeesta hallinnollisesti raskaan. Jos omistusosuutta ei koroteta vaaditulle tasolle, edessä ovat laajat julkiset hankinnat, jotka on kyettävä viemään läpi hallitusti ja lainmukaisesti.
Lain siirtymäajat alkavat 1.7.2027. Poikkeuksena tiukasta kymmenen prosentin rajasta ovat lakisääteiset palvelut, joissa sidosyksikön liikevaihto jää alle miljoonan euron. Suurimmassa osassa kuntien palveluyhtiöitä muutokset ovat kuitenkin väistämättömiä, ja niihin on valmistauduttava talous- ja hankintasuunnittelussa hyvissä ajoin.
Tämän muutoksen käytännön vaikutus kunnan arkeen on merkittävä. Kun nimellisiin omistusosuuksiin perustuvat suorahankinnat poistuvat, talous- ja hankinta-asiantuntijoiden pöydille päätyy entistä enemmän monimutkaisia kilpailutuksia. Jotta nämä uudet prosessit eivät kuormittaisi kunnan organisaatiota, hankintojen hallinnollista taakkaa on pystyttävä keventämään muualta. Kunnan sisäinen tietovirta ja rutiinityöt onkin kyettävä automatisoimaan tehokkaasti.
Miten kunnan taloussuunnittelu ja markkinavuoropuhelu yhdistetään arjessa?
Aktivinen markkinavuoropuhelu ja huolellinen markkinakartoitus ovat parhaita keinoja suojautua uuden yhden tarjouksen säännön riskeiltä. Työ vaatii asiantuntijoilta aikaa, jota on kuntaorganisaatioissa usein vähän. Jos taloushallinnon ja hankintojen valmistelun arki kuluu manuaaliseen tiedonkeruuseen, taulukoiden päivittämiseen ja raporttien muokkaamiseen, strategiseen suunnitteluun ei jää riittävästi työtunteja.
Kuntien vuotuisen talousarvion ja hankintojen välillä on kiinteä yhteys. Kun taloussuunnittelu ja budjetointi perustuvat ajantasaiseen, digitaaliseen tietoon, tulevat hankintatarpeet hahmotetaan kuukausia ennen kilpailutuksen aloittamista. Hankintayksikkö voi näin käynnistää markkinavuoropuhelun ajoissa. Toimittajille lähetettävät tietopyynnöt ja yhteiset keskustelutilaisuudet auttavat sovittamaan tarjouspyynnön vaatimukset todelliseen markkinatarjontaan. Prosessi tuottaa helpommin useita laadukkaita tarjouksia, eikä kilpailutusta tarvitse keskeyttää uuden sääntelyn takia.
Automatisoidut raportointiratkaisut säästävät resursseja manuaalisissa työvaiheissa. Esimerkiksi lakisääteinen AURA-raportointi (Kunta-AURA) Valtiokonttorille edellyttää tarkkaa ja ajantasaista talousdataa. Kun talousraportointi hoidetaan nykyaikaisilla, automatisoiduilla järjestelmillä, talousjohdon ja kontrollereiden työaikaa säästyy huomattavasti. Manuaalisen tiedonsiirron väheneminen vapauttaa asiantuntijoille enemmän aikaa laadukkaiden hankintojen valmisteluun ja markkinoiden herättelyyn.
Kunnan hankinnat eivät ole muusta taloudesta irrallinen kokonaisuus. Parhaat tulokset saavutetaan, kun hankintakalenteri ja taloussuunnittelu sovitetaan yhteen. Integrointi tukee hallittua budjetointia ja varmistaa, että jokainen julkinen hankinta palvelee kunnan tavoitteita ja pysyy asetetussa budjetissa.
Varmista kunnan resurssien riittävyys muutosten keskellä
Kiristyvät lakivaatimukset, kuten yhden tarjouksen sääntö ja sidosyksiköiden tiukemmat omistusrajat, lisäävät kunnan taloushallinnon kuormitusta. Softwave-ohjelmistoperheen Taloussuunnittelu-ratkaisu tehostaa budjetoinnin ja raportoinnin rutiineja. Kun manuaaliset työvaiheet jäävät pois, asiantuntijoillenne vapautuu aikaa hankintojen suunnitteluun ja toimivaan markkinavuoropuheluun. Yli 150 organisaatiota luottaa jo kotimaisiin ratkaisuihimme.
Ennakoiva taloudenpito turvaa kunnan toiminnan
Julkisten hankintojen sääntelyn tiukentuminen asettaa kunnat uudenlaisten haasteiden eteen. Yhden tarjouksen sääntö tekee passiivisesta odottelusta riskialtista, ja sidosyksikköhankintojen rajoitukset lisäävät kilpailutettavien palvelujen määrää. Uudistuksessa onnistuminen edellyttää, että kunnan talousjohto ja hankintatoimi ennakoivat tulevia tarpeita sekä toimivat tiiviissä vuorovaikutuksessa palveluntarjoajien kanssa.
Ennakointi onnistuu, kun kunnan sisäiset prosessit ja työkalut tukevat asiantuntijoiden työtä. Rutiininomaisten raportointivelvoitteiden automatisointi ja budjetoinnin yhdistäminen toiminnalliseen suunnitteluun varmistavat, että asiantuntijoiden osaaminen ja aika kohdistetaan eniten arvoa tuottavaan työhön. Kun taustatuki on kunnossa, muuttuva lainsäädäntö tarjoaa tilaisuuden kehittää kunnan toimintaa taloudellisesti kestävämpään suuntaan.
