Kesäkuussa 2026 voimaan astunut lakimuutos tuo merkittäviä muutoksia julkisten hankintojen ja sidosyksiköiden sääntöihin. Tiukentuva sääntely vaikuttaa merkittävästi kuntien, sidosyksiköiden ja taloushallinnon käytännön arkeen.
Suomen julkiset hankinnat ovat vuosittain arvoltaan noin 38 miljardia euroa. Eduskunnan hyväksymä ja tasavallan presidentin 16. kesäkuuta 2026 vahvistama hankintalain uudistus astui voimaan 18. kesäkuuta 2026. Hallituksen esitykseen HE 2/2026 vp perustuva lakimuutos pyrkii lisäämään markkinoiden avoimuutta, vähentämään tehottomia sidosyksikkörakenteita ja edistämään vapaata kilpailua.
Kuntakentällä ja hyvinvointialueilla muutos herättää huolta käytännön arjen pyörittämisestä ja taloudellisesta kestävyydestä. Monet pitkään toimineet yhteistyömallit on arvioitava uudelleen, sillä vanhat sopimusrakenteet eivät välttämättä enää täytä lain vaatimuksia. Uudet velvoitteet vaikuttavat suoraan kuntien tärkeisiin tukipalveluihin, kuten tietotekniikkaan ja taloushallintoon. Niiden järjestäminen vaatii nyt nopeaa reagointia ja huolellista suunnittelua.
Uusi lainsäädäntö ohjaa julkiset organisaatiot siirtymään passiivisesta tilaamisesta aktiiviseen markkinoiden ja omien toimintamallien hallintaan. Muutos koskee jokaista kuntaa koosta riippumatta.
Mitä uusi hankintalaki 2026 käytännössä muuttaa kunnissa?
Hankintalain uudistus tuo merkittäviä muutoksia julkisten palvelujen hankintaan ja tuotantotapoihin. Hallituksen esitys HE 2/2026 vp tähtää markkinoiden toimivuuden parantamiseen ja kilpailun lisäämiseen aloilla, joilla julkinen sektori on perinteisesti tukeutunut vahvasti omiin sidosyksiköihinsä. Kesäkuussa 2026 voimaan astunut lainsäädäntö poistaa monia vakiintuneita toimintamalleja.
Erityisesti pienissä kunnissa uudistus aiheuttaa huolta. Kun resurssit ovat valmiiksi tiukilla ja hallinnollinen työmäärä suuri, uusien lakipykälien vaatima selvitystyö kuormittaa organisaatiota. Pienillä paikkakunnilla ei useinkaan ole omaa laajaa hankintaosastoa, joka kykenisi vastaamaan markkinakartoitusten tekemisestä tai laajojen järjestelmäkokonaisuuksien pilkkomisesta ja kilpailuttamisesta. Huoli kohdistuu myös siihen, löytyykö vapailta markkinoilta riittävästi kiinnostuneita palveluntarjoajia pienten kuntien tarpeisiin vai nousevatko kustannukset sopivien vaihtoehtojen puuttuessa.
Kuntaliiton ja muiden asiantuntijoiden tekemien arvioiden mukaan uudistus vaatii kuntapäättäjiltä ja talousjohdolta välitöntä paneutumista voimassa oleviin sopimuksiin. Juridisten pykälämuutosten ohella on ratkaistava, miten kunnan palvelut ja taustajärjestelmät järjestetään tulevina vuosina niin, että toiminnan jatkuvuus turvataan kaikissa tilanteissa.
Mikä on sidosyksikön 10 prosentin omistusosuusvaatimus ja ketä se koskee?
Uuden sääntelyn merkittävin käytännön muutos koskee sidosyksikköyhtiöitä. Hankintalain 15 §:n uudet edellytykset määräävät, että jatkossa kunnan, hyvinvointialueen tai muun hankintayksikön on omistettava vähintään 10 prosenttia osakeyhtiömuotoisen sidosyksikön osakekannasta. Vasta tämän ehdon täyttyessä se voi ostaa yhtiöltä palveluja suoraan ilman kilpailutusta.
Aiemmin sidosyksikköasemaan riitti hyvin pieni, usein muodollinen omistusosuus. Siksi kymmenet kunnat ja hyvinvointialueet saattoivat omistaa yhteisestä palvelu- tai tietotekniikkayhtiöstä vain murto-osia, kuten yhden osakkeen, ja ostaa siltä laajojakin järjestelmä- ja asiantuntijapalveluja suoraviivaisesti ilman kilpailutusta. Tällaiset monen osakkaan yhteisrakenteet lakkaavat uuden lain myötä toimimasta. Mikäli omistusosuus jää alle säädetyn kymmenen prosentin rajan, suoraostot muuttuvat hankintalain vastaisiksi suorahankinnoiksi.
Lakiin sisältyy kuitenkin poikkeuksia ja siirtymäaikoja, jotta palvelut eivät katkeaisi hallitsemattomasti. Vaatimus ei koske sidosyksiköitä, jotka tuottavat puhtaasti lakisääteistä palvelua ja joiden liikevaihto on alle miljoona euroa vuodessa. Myös terveydenhuollon keskeisille tietojärjestelmille on myönnetty pidempiä siirtymäaikoja elintärkeiden palvelujen turvaamiseksi. Valmistautuminen on silti aloitettava heti, sillä voimassa olevista sopimuksista on annettava ilmoitus Valtiokonttorille syksyyn mennessä.
Sidosyksikön uudet pelisäännöt lyhyesti:
Onko julkinen kilpailutus uusittava, jos saadaan vain yksi tarjous?
Toinen merkittävä käytännön työtä muuttava sääntö liittyy tarjousten määrään avoimissa kilpailutuksissa. Syksyllä 2026 voimaan astuvan ohjeistuksen mukaan EU-kynnysarvot ylittävä avoin kilpailutus on lähtökohtaisesti uusittava, mikäli määräaikaan mennessä saadaan vain yksi hyväksyttävä tarjous.
Hankintalain 125 §:ään perustuva ”yhden tarjouksen sääntö” pyrkii varmistamaan, että julkisia varoja käytettäessä toteutuu aito kilpailu. Käytännössä sääntö asettaa hankintayksiköt haastavaan asemaan. Monilla erityisaloilla ja kapeilla asiantuntijamarkkinoilla – kuten tietyissä tietotekniikan ja erikoisohjelmistojen palveluissa – tarjoajia on luonnostaan vähän. Jos kilpailutus joudutaan automaattisesti uusimaan yhden tarjouksen vuoksi, hankintaprosessien kesto pitkittyy huomattavasti. Se viivästyttää tärkeiden järjestelmien ja palveluiden käyttöönottoa, mikä sitoo kuntien henkilöstöresursseja hallinnolliseen työhön.
Prosessien pitkittyminen aiheuttaa myös lisäkustannuksia, kun valmistelutyö joudutaan tekemään uudelleen eikä hankinnan kohdetta päästä hyödyntämään suunnitellussa aikataulussa. Kunnan ja hyvinvointialueen talousjohdon sekä hankinta-asiantuntijoiden on syytä tuntea lailliset poikkeukset ja ennaltaehkäisevät keinot, joilla uusintakierre vältetään. Uudistus astuu voimaan siirtymäajan jälkeen 1. lokakuuta 2026, joten uusiin toimintatapoihin on valmistauduttava ajoissa.
Yhden tarjouksen säännön myötä perinteinen malli, jossa tarjouspyyntö julkaistaan ilman laajaa esivalmistelua, voi johtaa raskaaseen ja toistuvaan kilpailutuskierteeseen. Hankintojen esivalmistelun ja markkinaymmärryksen merkitys korostuu nyt huomattavasti.
Milloin markkinakartoitus tai hankintamallin arviointi on pakollista tehdä?
Velvoite uusia EU-kynnysarvot ylittävä avoin kilpailutus yhden tarjouksen tilanteessa herättää tarpeen tarkastella lain sallimia poikkeuksia. Hankintalain 65 ja 71 § säätelevät markkinavuoropuhelua ja markkinoiden kartoittamista esivalmisteluvaiheessa. Uuden lain myötä markkinakartoitus tai hankinnan toteutusvaihtoehtojen arviointi on pakollista, jos hankinnan ennakoitu arvo ylittää 10 miljoonaa euroa. Pienemmissä hankinnoissa kartoitus on muodollisesti vapaaehtoista, mutta siitä muodostuu uuden sääntelyn myötä kunnille käytännössä välttämätön apuväline prosessien sujuvuuden takaamiseksi.
Käytännön hyöty huolellisesta esivalmistelusta on suuri. Kartoittamalla markkinatilanteen ja potentiaaliset tarjoajat ennen varsinaisen tarjouspyynnön julkaisemista kunta pystyy reagoimaan ajoissa mahdolliseen tarjoajapulaan. Jos kartoitus osoittaa, että alalla on vain vähän toimijoita, hankintayksikkö voi jakaa hankinnan osiin tai muotoilla tarjouspyynnön ehdot niin, etteivät ne rajaa toimijoita tarpeettomasti ulkopuolelle. Näin varmistetaan useampia tarjouksia heti ensimmäisellä kierroksella ja vältetään raskas, kuukausia kestävä uusintakierre.
Mikäli markkinakartoituksesta huolimatta päädytään tilanteeseen, jossa saadaan vain yksi tarjous, huolellisesti dokumentoitu esivalmisteluvaihe tarjoaa kunnalle turvaa. Perusteltu selvitys markkinatilanteesta ja hankinnan asianmukaisesta osiin jakamisesta voi tietyissä tilanteissa vapauttaa kilpailutuksen uusimisvelvoitteesta. Tämä säästää asiantuntijoiden aikaa ja varmistaa, että tärkeät hankkeet etenevät suunnitellussa aikataulussa ilman hallinnollisia viivästyksiä.
Miten sidosyksikköuudistus vaikuttaa kuntien taloushallinnon ja tietotekniikan järjestämiseen?
Tiukennettu kymmenen prosentin suora omistusosuusvaatimus vaikuttaa merkittävästi kuntien yhteisiin taustatoimintoihin. Monet kunnat ja hyvinvointialueet ovat tähän asti hankkineet tietojärjestelmänsä sekä talous- ja palkkahallinnon palvelunsa seutukunnallisilta sidosyksikköyhtiöiltä, joissa yksittäisen kunnan omistusosuus on saattanut olla vain muutamia prosentteja tai murto-osia.
Kuntaliiton ja asiantuntijoiden arvioiden mukaan tiukka omistusraja pakottaa monet seutukunnalliset palveluyhtiöt muuttamaan rakenteitaan tai organisoitumaan uudelleen. Kunnilla on edessään kaksi vaihtoehtoa: kasvattaa omaa omistusosuuttaan kyseisissä sidosyksiköissä vaaditulle kymmenen prosentin tasolle tai siirtää palvelut ja järjestelmät avoimille markkinoille kilpailutuksen kautta. Omistusosuuden kasvattaminen vaatii kuitenkin merkittäviä pääomasijoituksia, joihin harvalla kunnalla on nykyisessä taloustilanteessa mahdollisuuksia.
Tämä kehitys ohjaa kunnat arvioimaan uudelleen, miten esimerkiksi kunnan taloushallinto ja sen taustalla toimivat tietojärjestelmät järjestetään laillisesti ja kustannustehokkaasti. Monet organisaatiot päätyvät purkamaan kalliita sidosyksikkörakenteita ja hakemaan markkinoilta suoria, ketteriä SaaS-pohjaisia järjestelmäratkaisuja. Ne eivät sido kunnan pääomaa yhtiöomistuksiin ja ovat nopeasti otettavissa käyttöön.
Miten kunta varmistaa toiminnan jatkuvuuden ja lakisääteisen raportoinnin muutoksessa?
Vanhoja sidosyksikkörakenteita muutettaessa tai purettaessa suurin riski liittyy toiminnan jatkuvuuteen ja lakisääteisten velvoitteiden hoitamiseen. Kuntien ja hyvinvointialueiden on kyettävä suoriutumaan lakisääteisestä Valtiokonttorille tehtävästä raportoinnista katkeamattomasti riippumatta taustajärjestelmien tai palveluntarjoajien muutoksista.
Siirtymävaiheessa automatisoidun raportoinnin merkitys korostuu. Erityisesti Valtiokonttorille tehtävä AURA-raportointi (Kunta-AURA) ja siihen liittyvät XBRL-tietovirrat vaativat tarkkuutta ja ajantasaisuutta. Kun raportointi ja taloussuunnittelu eriytetään omaksi, itsenäiseksi SaaS-pohjaiseksi kokonaisuudekseen, kunnan toiminta ei ole riippuvaista sidosyksikköyhtiön tai laajan toiminnanohjausjärjestelmän mahdollisista muutoksista. Nykyaikainen automaatio kokoaa tiedot suoraan eri lähteistä valmiiksi raportiksi, mikä säästää asiantuntijoiden aikaa manuaalisesta tietojen siirtämisestä ja tarkistamisesta.
Siirtyminen joustaviin, suoraan markkinoilta hankittaviin ohjelmistoratkaisuihin tarjoaa kunnille itsenäisyyttä ja vakautta lakisääteisten tehtävien hoitamiseen. Integroitavat ja pilvipohjaiset työkalut varmistavat, että talousarviot, tilinpäätökset ja viranomaisraportit valmistuvat ajallaan myös silloin, kun taustalla vaikuttavia palvelurakenteita järjestetään uudelleen.
Lakisääteisen raportoinnin ja taloussuunnittelun jatkuvuuden turvaaminen edellyttää kumppania, jolla on vankka kokemus kuntakentän tarpeista ja muuttuvasta lainsäädännöstä. Softwaven asiantuntijat tuntevat kunta-alan arjen, Valtiokonttorin tietovaatimukset ja AURA-raportoinnin käytännöt perin pohjin. Kotimaiset, luotettavat ja helposti käyttöönotettavat työkalumme säästävät aikaa rutiineista, jolloin resurssit voidaan kohdentaa päätöksenteon tukeen ja kehitystyöhön.
Haluatko varmistaa kuntasi taloussuunnittelun ja raportoinnin sujuvuuden muutoksessa?
Varmista tiedonkulku, vähennä asiantuntijoidesi työtaakkaa ja automatisoi lakisääteinen AURA-raportointi luotettavasti.
Hankintalain uudistus tuo kunnille ja hyvinvointialueille uusia velvoitteita, mutta se tarjoaa myös tilaisuuden uudistaa vakiintuneita hallinnollisia rakenteita. Ennaltaehkäisevän markkinakartoituksen ja nykyaikaisten tietojärjestelmäratkaisujen avulla kunnat voivat varmistaa lakisääteisten velvoitteiden hoitamisen sekä rakentaa joustavampaa ja taloudellisesti kestävämpää toimintaa.
