Suomen julkiset hankinnat kohtaavat lähiaikoina merkittäviä lainsäädännöllisiä muutoksia. Eduskunnan hyväksymä ja kesäkuussa 2026 voimaan astunut hankintalain uudistus (HE 2/2026 vp) tiukentaa sääntelyä, jotta markkinat avautuisivat ja erityisesti pienet sekä keskisuuret yritykset pääsisivät helpommin mukaan tarjouskilpailuihin. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan Suomessa tehdään julkisia hankintoja vuosittain noin 38 miljardilla eurolla. Kilpailu on kuitenkin monilla aloilla vähäistä, sillä jopa 40 prosenttiin kilpailutuksista saadaan enintään kaksi tarjousta.
Kuntien ja hyvinvointialueiden talousjohdon, kontrollereiden ja hankinta-asiantuntijoiden on valmistauduttava tuleviin vaatimuksiin huolellisesti. Keskeiset menettelylliset uudistukset, kuten hankintojen osiin jakamisen velvollisuus sekä niin sanottu yhden tarjouksen sääntö, astuvat voimaan 1. lokakuuta 2026. Seuraavassa tarkastellaan näiden muutosten käytännön vaikutuksia julkisten organisaatioiden arkeen, sidosyksikköyhtiöiden uutta asemaa sekä keinoja hallita muutosta ennakoivalla esivalmistelulla.
Miten yhden tarjouksen sääntö muuttaa julkisia hankintoja?
Lokakuun alusta 2026 lähtien sovellettava yhden tarjouksen sääntö ohjaa julkisten organisaatioiden hankintoja uuteen suuntaan. Uudistetun lainsäädännön mukaan EU-kynnysarvon ylittävät, avoimella menettelyllä toteutettavat tarjouskilpailut on pääsääntöisesti keskeytettävä ja järjestettävä uudelleen, jos määräaikaan mennessä saadaan vain yksi hyväksyttävä tarjous. Velvoite koskee samaa hankintaa kerran.
Monet hankintayksiköt kohtaavat tilanteita, joissa vaativilla tai erikoistuneilla aloilla on tarjolla vain vähän toimittajia. Jos tarjouksia saadaan vain yksi, organisaatio joutuu hankalaan asemaan. Uusi kilpailutuskierros vie aikaa, kuluttaa asiantuntijaresursseja ja saattaa viivästyttää tärkeitä hankkeita kuukausilla. Uudistuksen tavoitteena onkin ohjata julkiset ostajat selvittämään markkinatilannetta ja kilpailuolosuhteita tarkasti ennen tarjouspyynnön julkaisemista.
Asiantuntijan huomio: Uusimisvelvollisuudesta voi poiketa, jos hankintayksikkö on tehnyt avoimen markkinakartoituksen ennen kilpailutuksen käynnistämistä tai jos hankintakokonaisuus on jaettu osiin. Huolellinen esivalmistelu säästää siten merkittävästi aikaa ja vaivaa.
Käytännössä pelkkä tarjouspyynnön vieminen sähköiseen järjestelmään ilman esityötä ei enää riitä. Julkisten varojen tehokas käyttö edellyttää markkinoiden tarjonnan ja yritysten kiinnostuksen aktiivista selvittämistä ennen virallisen prosessin käynnistämistä. Jos esivalmistelu laiminlyödään ja tarjouksia kertyy vain yksi, lakisääteinen velvollisuus uusia kierros moninkertaistaa hallinnollisen työn ilman takeita paremmasta lopputuloksesta.
Miten uusi sääntely vaikuttaa kuntien sidosyksikköyhtiöihin?
Toinen keskeinen julkisten hankintojen muutos liittyen sidosyksikköhankintoihin eli sidosyksikköyhtiöiden käyttöön. Aiemmin kunnat ja hyvinvointialueet pystyivät ostamaan palveluita yhteisomistuksessaan olevilta yhtiöiltä suoraan ilman kilpailutusta, vaikka yksittäisen omistajan osuus yhtiöstä olisi ollut hyvin pieni. Uudistettu lainsäädäntö asettaa osakeyhtiömuotoisille sidosyksiköille tiukan 10 prosentin vähimmäisomistusrajan.
Muutos herättää kuntakentällä laajaa keskustelua. Monet yhteiset tietotekniikka-, ruokahuolto- ja taloushallintoyhtiöt ovat satojen kuntien yhteisomistuksessa, jolloin yksittäisen osakkaan osuus on jäänyt murto-osiin. Kun 10 prosentin omistusvaatimus astuu voimaan siirtymäajan päätyttyä, useat organisaatiot menettävät oikeutensa suorahankintoihin näiltä yhtiöiltä. Tällöin palvelut on siirrettävä avoimille markkinoille kilpailutuksen kautta.
Samalla lainsäädäntö velvoittaa hankintayksiköt dokumentoimaan sidosyksikköhankintojen markkinaehtoisuuden ja tehokkuuden aiempaa tarkemmin. Jos palvelu ostetaan edelleen sidosyksiköltä (vähimmäisomistusrajan täyttyessä), organisaation on kyettävä perustelemaan ratkaisun taloudellinen ja toiminnallinen kannattavuus suhteessa avoimiin markkinoihin. Talousjohdolle ja kontrollereille tämä tuo uusia raportointi- ja seurantavelvoitteita, sillä sisäisten kustannusten ja ulkoisten markkinahintojen vertailun on perustuttava luotettavaan dataan.
Sidosyksiköiden käytön rajoittaminen ja avoimen kilpailun lisääminen kasvattavat sellaisten kumppanien kysyntää, jotka pystyvät toimimaan suoraan markkinoilla ja tukemaan kuntatalouden monimutkaisia prosesseja. Moni kunta ja hyvinvointialue pohtii parhaillaan kiristyvien rajojen vaikutuksia tuleviin järjestelmä- ja palveluhankintoihinsa. Luotettava tuki ja asiantuntemus helpottavat siirtymävaihetta. Kun organisaatiollasi on etsinnässä pitkäaikainen ohjelmistokumppani, korostuu valinnassa erityisesti julkisen sektorin lakisääteisten velvoitteiden, talouden ohjauksen prosessien ja muuttuvien vaatimusten syvällinen ymmärtäminen.
Miten avoin markkinakartoitus ja markkinavuoropuhelu toteutetaan onnistuneesti?
Ennakoiva esityö ehkäisee tehokkaasti tilanteita, joissa tarjouskilpailu päättyy vain yhden tarjouksen saamiseen. Avoin markkinakartoitus ja huolellinen markkinavuoropuhelu tarkoittavat prosessia, jossa hankintayksikkö keskustelee mahdollisten tarjoajien kanssa ennen virallisen tarjouspyynnön julkaisemista. Esivalmistelun ansiosta hankintayksikkö saa reaaliaikaista tietoa markkinoiden tarjonnasta, hinnoittelurakenteista sekä teknisistä mahdollisuuksista. Samalla vältetään asettamasta tarjouspyyntöön ehtoja, jotka rajaisivat osan yrityksistä tarjouskilpailun ulkopuolelle.
Onnistunut vuoropuhelu vaatii avoimuutta ja tasapuolisuutta. Käytännössä hankintayksikkö voi järjestää kaikille avoimia infotilaisuuksia, lähettää luonnosmateriaaleja kommentoitavaksi tai käydä kahdenvälisiä keskusteluja toimittajien kanssa. Pienten ja keskisuurten yritysten sekä paikallisten toimijoiden huomioiminen on tässä vaiheessa tärkeää. Kun heidän näkökulmansa otetaan huomioon hankinnan laajuudessa, aikataulutuksessa ja soveltuvuusvaatimuksissa, osallistumiskynnys madaltuu. Tämä kasvattaa saatujen tarjousten määrää ja parantaa lopputuloksen laatua, sillä aito kilpailu kannustaa toimittajia tarjoamaan parhaita mahdollisia ratkaisuja.
Lainsäädäntö asettaa selkeät rajat markkinakartoituksen tekemiselle. Keskeisintä on, ettei vuoropuhelu anna millekään yritykselle kilpailuetua tai vaaranna tarjoajien tasapuolista kohtelua varsinaisessa kilpailutuksessa. Kaikki prosessin aikana jaettu olennainen tieto onkin asetettava kaikkien saataville silloin, kun virallinen tarjouspyyntö julkaistaan. Avoimesti toteutettu ja huolellisesti dokumentoitu esivalmistelu täyttää uuden lain vaatimukset ja auttaa varmistamaan useampien tarjousten saamisen.
Miten hankintojen osiin jakaminen vaikuttaa prosessien hallintaan?
Uusi lainsäädäntö painottaa vahvasti hankintojen jakamista osiin. Hankintalain periaatteiden mukaisesti suuret kokonaisuudet on pyrittävä jakamaan erillisiin osiin, jotta pienet ja paikalliset yritykset pääsevät tarjoamaan omia palveluitaan tai tuotteitaan. Mikäli hankintaa ei jaeta, tästä on annettava yksityiskohtainen ja perusteltu selvitys virallisessa hankintapäätöksessä.
Osiin jakaminen edistää markkinoiden monipuolisuutta ja tukee pk-yrityskenttää, mutta asettaa samalla uusia hallinnollisia vaatimuksia kuntien ja hyvinvointialueiden talousosastoille. Yhden suuren kokonaissopimuksen sijaan hallittavaksi tulee useita rinnakkaisia sopimuksia, joilla on eri toimitusajat, ehdot ja vastuuhenkilöt. Tämä kasvattaa seurattavien sopimusten, laskujen ja budjettirivien määrää.
Käytännön vaikutus: Kun hankinta jaetaan esimerkiksi neljään osaan, taloushallinnon on seurattava neljän eri toimittajan suoritteita, laskutusta ja budjetin toteutumista erikseen. Manuaalinen seuranta taulukkolaskennalla käy nopeasti työlääksi ja virhealttiiksi.
Tietojen käsin siirtäminen järjestelmästä toiseen lisää virheriskiä ja kuluttaa asiantuntijoiden työaikaa rutiineihin kehitystyön sijaan. Organisaation sisäisen valvonnan on kyettävä varmistamaan, että jokainen osahankinta pysyy budjetissaan ja että kokonaisuus vastaa sille asetettuja tavoitteita.
Automaatio helpottaa kilpailutusten ja talouden seurantaa
Kiristyvä sääntely, tiukentuvat sidosyksikkörajoitukset ja hankintojen jakaminen osiin edellyttävät julkiselta hallinnolta entistä tarkempaa ja reaaliaikaisempaa talouden seurantaa. Kun hallinnoitavien sopimusten ja tietovirtojen määrä kasvaa, tietojen manuaalinen siirtäminen järjestelmien välillä hidastaa työtä huomattavasti. Hallinnollista työtä voidaankin keventää ottamalla käyttöön nykyaikaisia, automatisoituja taloushallinnon ratkaisuja.
Nykyaikaiset ohjelmistot yhdistävät hankintaprosessin, sopimusseurannan, sisäisen valvonnan ja lakisääteisen raportoinnin tiiviisti toisiinsa. Kun järjestelmät keskustelevat keskenään, toteutunut talousdata siirtyy automaattisesti raportteihin ja ennusteisiin. Järjestelmäintegraatiot sujuvoittavat myös lakisääteistä AURA-raportointi (Kunta-AURA), jossa Valtiokonttorille on toimitettava täsmällistä ja rakenteellista taloustietoa. Automaation ansiosta raportit valmistuvat suoraan järjestelmän tuottaman datan pohjalta ilman manuaalisia työvaiheita.
Kotimaiset taloushallinnon ratkaisut on kehitetty vastaamaan suomalaisen kuntakentän ja hyvinvointialueiden tarpeita. Kun järjestelmä huolehtii rutiineista, talousjohto ja kontrollerit voivat keskittyä analysointiin, ennakoivaan suunnitteluun sekä päätöksenteon tukemiseen.
Uudet säännökset ja vaatimus yhden tarjouksen tilanteiden välttämisestä tuovat julkiselle sektorille uusia vaatimuksia, mutta tarjoavat myös tilaisuuden kehittää toimintatapoja. Luotettava ja helppokäyttöinen ohjelmistokokonaisuus varmistaa, että muuttuvat lakipykälät sekä monimutkaiset seuranta- ja raportointivelvoitteet eivät kuormita asiantuntijoita. Sen sijaan lakisääteiset velvoitteet voidaan hoitaa sujuvasti osana arjen rutiineja.
Varaa maksuton esittely taloushallinnon ratkaisuistamme
Tutustu esittelyssä siihen, miten Softwave-ohjelmistoperhe helpottaa organisaationne taloussuunnittelua, suoraviivistaa lakisääteistä AURA-raportointia ja vähentää manuaalista työtä. Tehdään talouden seurannasta ja hallinnasta yhdessä helpompaa.
