Hankintalain uudistus (HE 2/2026) tuo kuntiin tiukemman 10 prosentin omistusvaatimuksen sidosyksikköhankintoihin ja velvoitteen EU-hankintojen keskeyttämiseen yhden tarjouksen tilanteissa. Muutos vaatii taloushallinnolta tarkempaa AURA-raportointia ja hankintasuunnitelmien tiiviimpää kytkemistä talousarvioon investointien turvaamiseksi.
Miksi 10 prosentin omistusvaatimus mullistaa in-house-yhtiöiden talouden?
Helmikuussa 2026 annettu hallituksen esitys (HE 2/2026) toi kuntakentälle uutisen, joka pakottaa monet talousjohtajat tarkastelemaan omistusrakenteita uusin silmin. Esityksen ytimessä on sidosyksikkösääntelyn kiristyminen: jotta kunta voi hankkia palveluita suoraan omalta yhtiöltään ilman kilpailutusta, sen on omistettava yhtiöstä vähintään kymmenen prosenttia.
Pienille kunnille tämä on merkittävä taloudellinen ja hallinnollinen kynnys. Monet yhteiset ICT-palvelut, taloushallinnon yhtiöt ja ruokapalvelut on rakennettu mallilla, jossa kymmenet omistajakunnat jakavat kustannukset ja hyödyt, mutta yksittäisen kunnan siivu on jäänyt prosenttiin tai kahteen. Jos omistusosuutta ei nosteta vaaditulle tasolle, kyseessä on jatkossa laiton suorahankinta.
Talousarviovalmistelussa tämä tarkoittaa varautumista lisäpääomituksiin tai vaihtoehtoisesti palveluiden kilpailuttamiseen avoimella markkinalla. Vaikka siirtymäaikaa on esitetty heinäkuuhun 2027 asti, päätökset on tehtävä nyt, jotta investointikyky ja palveluiden jatkuvuus turvataan. Kunnan taloushallinnon kokonaiskuvassa tämä muutos heijastuu suoraan pitkän aikavälin suunnitteluun ja riskienhallintaan.
Miten uusi AURA-raportointi ja kiristyvä läpinäkyvyys näkyvät kontrollerin työpöydällä?
Hankintalain uudistus ei ole vain juridinen muutos, vaan se kytkeytyy tiiviisti kuntien ja hyvinvointialueiden raportointivelvollisuuksiin.
Kontrollerin työssä tämä näkyy kasvavina dokumentointivaatimuksina. Markkinakartoitukset on pystyttävä osoittamaan toteutuneiksi, ja sidosyksikkömyynnin rajoja on seurattava lähes reaaliaikaisesti. AURA-raportointi (Kunta-AURA) asettaa omat raaminsa sille, miten tiedot toimitetaan Valtiokonttorille. Jos hankintojen ja talouden luvut elävät eri järjestelmissä tai manuaalisissa taulukoissa, virheriski kasvaa ja raportointi hidastuu.
Organisaatiota luottaa jo kotimaiseen ratkaisuun, jotta lakisääteinen raportointi pysyy virheettömänä muuttuvassa sääntely-ympäristössä.
Automaatio on tässä kohdassa välttämättömyys. Kun XBRL- ja AURA-raportointi hoidetaan järjestelmällä, joka hakee tiedot suoraan taloushallinnon prosesseista, vapautuu asiantuntijan aikaa lukujen tarkastamiseen ja analysointiin pelkän teknisen tiedonsiirron sijaan.
Miten automaatio säästää taloushallinnon aikaa lainmuutosten keskellä?
Kunta-alalla on totuttu siihen, että taloussuunnittelua tehdään kopioimalla edellisvuoden pohja ja päivittämällä luvut. Hankintalain kaltaiset suuret rakenteelliset uudistukset kuitenkin osoittavat, että perinteinen Excel-kierre on riskialtis. Kun lainsäädäntö muuttuu kesken suunnittelukauden, manuaalinen päivittäminen kymmeniin eri välilehtiin johtaa väistämättä virheisiin.
Lainsäädännön muutokset päivitetään käsin useisiin Excel-taulukoihin, mikä altistaa inhimillisille virheille ja tiedon pirstaloitumiselle.
Muutokset päivittyvät kerralla koko järjestelmään, varmistaen että hankinnat ja budjetti ovat aina linjassa.
Suurin riski ei ole vain väärä luku, vaan virheellinen prosessi. Jos hankinnan kriteerit tai osiin jakamisen velvoitteet jäävät huomioimatta manuaalisen työn tiimellyksessä, lopputuloksena voi olla kallis markkinaoikeusprosessi. Automaatio ei tarkoita vain laskemista, vaan se ohjaa käyttäjää noudattamaan kulloinkin voimassa olevaa lainsäädäntöä ja organisaation omia sääntöjä.
Nykyaikainen taloussuunnittelu mahdollistaa skenaarioiden rakentamisen: mitä tapahtuu budjetille, jos sidosyksikköhankinta joudutaankin kilpailuttamaan markkinoilla? Kun asiantuntija ei käytä päiviään tietojen manuaaliseen siirtelyyn ja tarkistamiseen, hän voi keskittyä näiden vaikutusten analysointiin ja johdon tukemiseen päätöksenteossa.
Mitä talousjohdon tulee tietää yhden tarjouksen loukusta ja viivästyvistä investoinneista?
Yksi hankintalain uudistuksen puhutuimmista ja pelätyimmistä kohdista on velvoite kilpailutuksen keskeyttämiseen ja uusimiseen tilanteissa, joissa saadaan vain yksi hyväksyttävä tarjous. Erityisesti EU-tason hankinnoissa tämä ”yhden tarjouksen loukku” voi muodostua merkittäväksi pullonkaulaksi kunnan investointiohjelman toteutumiselle.
Talousjohdon näkökulmasta kyse ei ole vain juridisesta muodollisuudesta, vaan riskistä, joka heijastuu suoraan kunnan strategisiin tavoitteisiin. Jos esimerkiksi uuden koulun tai infrakohteen kilpailutus joudutaan aloittamaan alusta vähäisen osallistujamäärän vuoksi, hanke viivästyy kuukausilla. Rakennusteollisuus RT onkin nostanut esiin huolen siitä, miten tämä vaikuttaa investointien ennakoitavuuteen ja kustannustasoon: viivästykset ja markkinatilanteen muutokset syövät helposti budjetoidun määrärahan ennen kuin ensimmäistäkään lapionpistoa on tehty.
Tässä tilanteessa huolellinen markkinavuoropuhelu ja sen aukoton dokumentointi nousevat arvoonsa. Kun kunta pystyy osoittamaan, että markkinaa on kartoitettu ja ehdot on asetettu kilpailua edistävästi, riski myöhemmistä valituksista pienenee. Johdon on kuitenkin voitava seurata investointien etenemistä ja niiden talousvaikutuksia reaaliajassa. Johdon Työpöytä tarjoaa tähän tarvittavan tilannekuvan, jolloin poikkeamiin ja viivästyksiin voidaan reagoida ennen kuin ne eskaloituvat budjettiylityksiksi. Hankintalain uudistus vaatii tässä kohtaa saumatonta yhteistyötä eri toimialojen välillä, missä moderni taloussuunnittelu toimii tiedon kokoavana voimana.
Hankintasuunnitelma ja talousarvio – miten varmistat, että tiedot puhuvat samaa kieltä?
Lainmuutoksen myötä korostuu entisestään vaatimus suurten hankintojen jakamisesta osiin pk-yritysten osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi. Vaikka tavoite on elinkeinopoliittisesti kannatettava, se pirstaloi kunnan sopimushallintaa ja vaatii taloushallinnolta entistä tarkempaa kontrollia. Kun yksi suuri hanke jakautuu useiksi pienemmiksi sopimuksiksi, perinteinen ”siiloajattelu” hankintatoimen ja taloushallinnon välillä muuttuu vaaralliseksi.
Suurin hyöty saavutetaan, kun hankintasuunnitelma ja talousarvion laadinta integroidaan yhdeksi katkeamattomaksi prosessiksi. Jos hankintasuunnitelman muutokset – kuten juuri yhden tarjouksen loukusta johtuvat viivästykset tai osiin jakamisesta syntyvät kustannusmuutokset – päivittyvät suoraan talousennusteeseen, vältytään loppuvuoden yllätyksiltä. Tieto liikkuu automaattisesti, eikä kontrollerin tarvitse käyttää aikaansa lukujen manuaaliseen täsmäyttämiseen eri järjestelmien välillä.
Kun tiedot ovat eheitä ja prosessit automatisoituja, talousdokumentit ja raportit syntyvät suoraan järjestelmästä luotettavan datan pohjalta. Tämä ei ainoastaan varmista hankintalain noudattamista, vaan nostaa koko kunnan talousjohtamisen laadun uudelle tasolle. Taloussuunnittelun modernit työkalut mahdollistavat sen, että hankinnat nähdään osana strategista resurssien ohjausta, ei pelkkänä hallinnollisena suorituksena.
Hankintalain uudistus on kunnalle näytön paikka: se on mahdollisuus siivota vanhat, kankeat prosessit ja rakentaa tilalle jotain, mikä palvelee päätöksentekoa pitkälle tulevaisuuteen. Me Softwavella olemme auttaneet jo yli 150 organisaatiota sujuvoittamaan taloushallintoaan ja varmistamaan lakisääteisen raportoinnin virheettömyyden.
Haluatko varmistaa, että kuntasi taloushallinto ja hankintaprosessit ovat valmiina uuden lain vaatimuksiin? Varaa asiantuntijamme ilmainen esittely ja katsotaan yhdessä, miten voimme vapauttaa teidänkin asiantuntijoidenne ajan strategiseen työhön.