Syksy aloittaa lomien jälkeen uuden vuoden useissa organisaatioissa. Uudistutaan. Innostutaan. Suunnitellaan. Elokuussa jatkoimme Softwavella vanhojen asiakkaidemme käyttöönotto- ja kehitysprojekteja ja aloitimme kokonaan uusia projekteja uusien asiakkaiden kanssa usealla rintamalla. Työkaverini osoittivat kuukauden aikana osaamistaan mitä haastavammissa kysymyksissä ja tilanteissa. Sillä hetkellä ihailin jälleen, kuinka huippuunsa on luova ja nopea ongelmanratkaisukyky työyhteisössämme hioutunut!
Kun tarvitsimme venymistä, pystyimme siihen. Teimme töitä tarmokkaasti, mutta pilke silmäkulmassa. Uusimme työsopimuksia ja solmimme harjoittelusopimuksia. Johdossa aloimme suunnata ajatuksiamme tulevaan tilikauteen ja aikataulutimme kehityskeskusteluja. Kartoitimme innokkaita messuille lähtijöitä ja suunnittelimme syksyn ensimmäistä virkistyspäivää.
Elokuun kääntyessä syyskuuksi huomasin kuitenkin kirjoittavani henkilöstöuutista kahden työntekijämme irtisanoutumisesta. Vaikka työtehtävien osalta emme jääneet pulaan, sydäntäni riipaisi kertoa muille kollegoille, että yhteisömme menettää kaksi loistavaa työkaveria. Kuinka tässä näin kävi. Piti katsoa peiliin.
Työpaikanvaihdos on osa ihmisen urapolkua
Seuraamme työntekijöidemme fiiliksiä viikoittaisilla fiilismittareilla, osa tiimeistä käy kehityskeskustelut jopa 3 kuukauden välein, henkilöstäetuja on hieronnasta kannustinpalkkioihin. Vaikka jokaiselta työntekijältä löytyy työpaikalta se oma bestis tai bestikset, meidän toimistollamme on tunne, että kuulumme isompaan yhteisöön. Sellaiseen yhteisöön, jossa saa olla oma itsensä ja jakaa omalaatuisen huumorintajun – hyvän tai huonon. Yhteisön, jossa voi luottaa siihen, että joku auttaa, kun sitä apua tarvitsee ja pyytää.
Keski-ikämme Softwavella on 31 vuotta ja työsuhteiden keskimääräinen kesto noin 6 vuotta. Irtisanoutumiset aina yllättävät, mutta kun asiaa mietin hetken syvemmin, eivät ne ole yllätyksiä.
Valitsemme työntekijämme harkiten ja uskon heidän kykyihinsä. Usein he ovat olleet työuransa alussa tai uranvaihdoksen tekeviä henkilöitä. Heissä on asunut jo silloin pieni softwavelainen, jonka olemme tunnistaneet tehdessämme rekrytoinnin.
Mutta ihmiset elävät itselleen, eivät työnantajalleen. Heidän haaveensa ja elämäntilanteensa muuttuvat ja ottavat uusia suuntia. Työpaikanvaihdos on osa elämässä tehtäviä ratkaisuja kuljettaessa kohti sen hetkisiä haaveita. Työpaikka voi tarjota uusia haasteita ja työtehtäviä aikansa, mutta on selvää, ettei kaikkia mahdollisia alan työtehtäviä voi yhdessä pk-yrityksessä tarjota.
Hyvä työyhteisö on työnantajan tärkein varallisuus
Johdon edustajana olen saanut kuulla, että työpaikan vaihdossa painavia syitä ovat mahdollisuus uusiin työtehtäviin tai isompiin saappaisiin. Lähtijät kertovat kuitenkin jäävänsä kaipaamaan eniten työkavereitaan, meitä softwavelaisia. Mielestäni silloin olemme saavuttaneet sen tärkeimmän tavoitteen työnantajana. Meillä on ollut tarjota työntekijälle lämmin yhteisö ja ympäristö, jossa kehittyä ja toteuttaa sen hetkisiä tavoitteita työelämässä.
Nyt on lokakuu. Mielenkiintoisten kehitys- ja asiakasprojektien lisäksi suunniittelen uusia rekrytointeja ja nykyisten työntekijöiden työnkuvamuutoksia. To do -listalla on monia asioita, joissa haluamme kehittyä työnantajana, mutta tästä syksystä oppineena voin sanoa, että tärkeintä kaikessa on hyvä työporukka. Ilman sitä Softwave ei olisi Softwave. Kun teemme parhaamme sen säilyttämisessä, kaikki muu sujuu varmasti.
Jokainen muutos on mahdollisuus. Nyt meillä on mahdollisuus löytää joukkoomme uusia softwavelaisia kasvamaan kanssamme – vanhoja softwavelaisia me tapaamme onneksemme edelleen työn, vapaa-ajan ja lounaiden merkeissä.
